Oven takana

Päivän sana -teksti, julkaistu Turun sanomissa tuhkakeskiviikkona 22.2.2012

Jeesus sanoi:
    "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. Luuk. 13:24

Kun edessä on itseltä suljettu ovi, on pohdinnan paikka. Me kun olemme niin tottuneet siihen, että ovet suorastaan liukuvat edestämme auki. Tai jos eivät liu’u, niin onhan niissä kahvat, joista vetää, vaikka voimaakin vähän käyttää. Mutta kun eteen tuleekin ovi, joka ei liu’u, joka ei kahvasta aukene, ei summerin soitolla loksahda auki tai koputtamisen jälkeenkään avaudu, on olo todella ulossuljettu.

Joskus meille on osoitettava suljettu ovi, että ymmärrämme hetkeksi pysähtyä miettimään. Miettimään elämäämme, katsomaan kulkuamme, taaksejäänyttä matkaa. Sitä on katumus. Oman keskeneräisyyden ymmärtämistä. Oman vajavaisuuden havaitsemista. Sitä että oivaltaa, kuinka riippuvaisia olemme Kristuksen armosta, rakkaudesta.

Kun hetken seisomme sen oven luona, katuen, itseämme tutkien; voimme huomata ettei sitä ovea sulkenutkaan Kristus, vaan me itse. Ja häneen turvautuen, anteeksiantoa pyytäen, saamme luottaa oven taas avautuvan Kristuksen ristinkuoleman tähden.