Myrskyssä

Julkaistu Turun Sanomien Päivän sana -palstalla 24.2.2012

Armahda minua, Jumala, armahda minua,

sinuun minä turvaan.

Minä kätkeydyn siipiesi suojaan,

kunnes myrsky on ohitse.

Ps. 57:2

Millaisia myrskyjä elämäsi tielle on sattunut? Onko myrskynnyt jonkun

tärkeän ihmisen tähden? Oletko joutunut myrskytuulten pyöriteltäväksi

sairauden edessä? Oletko heitä, joilla myrskyt ovat suurimpia oman

pään sisässä, suljettujen ovien takana, kun ulospäin kaikki näyttää

kauniilta ja tyyneltä?

Ajattelen, että paastonaika on siitäkin tärkeää, että se antaa luvan

keskittyä siihen, mikä aiheuttaa elämässämme myrskyjä.  Pakottaa

meidät parantamaan tapojamme, joilla aiheutamme myrskyjä omassa

elämässämme ja lähimmäistemme elämässä.

Kaikenlaisiin myrskyihin vain yksi voi tuoda rauhan. ”Minä annan

teille rauhan” sanoi Kristus kerran. Sinunkin myrskysi keskelle.

Repun pakkaamista

Julkaistu Turun Sanomien Päivän Sana -palstalla torstaina 23.2.2012. Laitan tänne, vaikkei ihan ajankohtainen enää olekaan.

Auta meitä, Jumala, pelastajamme,

nimesi ja kunniasi tähden!
Pelasta meidät ja anna syntimme anteeksi
oman nimesi tähden!

Ps. 79:9

Mitä on syytä pakata matkalle mukaan? Mitä sellaista laittaa reppuun, joka auttaisi tällä 40 päivän mittaisella paastonajan vaelluksella?

Mitäs jos tyhjentäisitkin reppusi? Jos lähtisitkin ilman tarvikkeita? Ajatellen, että sen mitä tarvitset saat matkan varrella. Ja täynnä olevaa reppua ei voi täyttää enää enempää. Mutta tyhjään reppuun on helppo poimia ne aarteet, joita matkan varrella löydät.

Psalminlaulaja on sen oivaltanut. Emme me ihmiset voi mitään sellaista tehdä, että se Jumalalle riittäisi. Yksin armosta, yksin Kristuksen tähden me pelastumme. Tai kuten Taizén veli Roger on sen pukenut sanoiksi: ”Jopa sydämemme hiljaisuudessa Jeesus rukoilee puolestamme.”

Huuto

Tänä kevään olen ollut kovin vihainen Jumalalle. Olen itkenyt, mielessäni huutanutkin, soimannut ja kysynyt. Ennen kaikkea kysynyt. Miksi? Miksi sallit tämän? Miksi annoit tämän tapahtua?

Niin, lisättäköön, etten itseni puolesta, en oman elämäni puolesta. Vaan sen tähden mitä olen nähnyt ympärilläni. Mitä tuskaa olen saanut tietää toisten tuntevan. Liian suuria tuskia, minun mielestäni.

Tuskan edessä on voimaton olo. Haluaisi sanoa sellaista mikä auttaisi. Haluaisi tehdä jotakin, joka parantaisi. Haluaisi auttaa. Haluaisi, haluaisi ottaa pois tuskan, palauttaa ajan ja pyyhkiä pois tapahtuman, joka on tehnyt silmien edessä olevan ihmisen elämästä torson.

Minä en ole paljoa osannut. Yrittänyt olen. Kuunnella, sanoa, koskettaa ja rukoilla. Ja rukoilla. Ja rukoilla.
Ja olen ollut vihainen.

Jobin viha pelotti hänen ystäviään. Ja myönnän että minun vihani pelottaa minua itseänikin. Mietin, mitä vielä kestän, ennen kuin vihani kasvaa liian suureksi.

Jumalan vastaus Jobille, ja hänen ystävilleen, kertoi kaiken. Ei ole mitään niin suurta ettei hän siihen pystyisi vastaamaan. Ei ole niin suurta kysymystä, ettei Häneltä sitä voisi kysyä. Ei niin suurta tunnetta, etteikö hän sitä pystyisi kantamaan.

Vielä minä siis uskallan huutaa.

Ja rukoilla, että jonakin pävänä jälleen ymmärrän Hänen teitään.